Sivut

perjantai 29. joulukuuta 2017

Tom of Finland jumppapussi

"Kun ompelen Tomppaa.
Kun kuulen kuinka kone lyö ja saumat kohtaa.
Tuskanhien se aikaan saa, ahaa, ahaa.
Mie ompelen Tomppaa
ja kuinka miun sydän kiihkeänä mukana komppaa
terä ratkojan repäisee, ou-jee, oujee"

Joo kiitos, en oo vaihtamassa sanottajan uralle. Ei kyllä huono idea, kiitos ehdotuksesta! (mie tiiän että mietit sitä). Ja miksi tuskanhiki? Koska miulla on aina hiki kun ompelen. Ja lähes pokkeuksetta pitää ees parille sentille ratkojaa näyttää. Ihan siis peruskauraa miulle, ei kerro mitään siitä etteikö Tomppaa ois ollu tosi miellyttävä ommella.


 Oonko ainoa, joka rakastaa Finlaysonin Tom of Finland-kuosia? Nii, en aatellukkaan että olisin. Kun sitä tuli eurokankaassa vastaan, niin pakkohan siitä oli jotain keksiä. Jotenkin etenkin nuo siniset farkut oli ns. se juttu tossa. En usko, että tää oli viimonen tomppa-ompelus miulle. Tämä nyssäkkä meni isosiskon joulupakettiin, tulevalle koulutielleen.


Jumppapussi toteutettiin "no miepä teen näin, ja katotaan mitä tapahtuu"-taktiikalla. Hetken mietin, että oisin laittanu ihan purjerenkaat noihin alareunoihin, mutta totesin, että onnistuu varmemmin kun käytän polyesterihihnasta tehtyjä pieniä renksuja.


Jumppapussi oli jo nauhan pujotuksia myöten valmis, ennenkun totesin että kyllähän tämä hemmetti vuoria kaipaa. Ei siinä sitten muuta, kun jumppapussin mittojen mukaan sisäpussukkaa tekemään, ja yrittämään ommella nauhakujan ompeleen päälle. Ihan hyvä siitä tuli jälkeenpäinkin!


Pussukasta tuli melko leveä, mutta mahtuupahan enemmän tavaraa ja enemmän Tomppaa. Kuviin pyysin jeesiä luokkakaverilta, ja ovat siis otettu autenttisesssa kouluympäristössä. Eli semmoisessa, mihin kyseinen nyssäkkä on tarkoitettukin.


Ja arvatkaapa mikä biisi soi nyt päässä?

-Tiina

tiistai 26. joulukuuta 2017

"Ruma jouluneule" ja pikkuinen joululaukku


Onhan ruma jouluneule käsitteenä tuttu? Jostain sain pari kuukautta aiemmin idean tehdä semmoisen, että voin mennä uusi pusero päällä katsomaan Tampere Burlesquen Teerenpeli teasea 9.12. Ja pusero valmistui kuin valmistuikin parahiksi. Yhdistin sen tuona iltana mustaan kellohelmaiseen mekkoon. 



Mie viivyttelin tämän postaamisen kanssa, koska haluasin saada parempia kuvia rumasta jouluneuleesta. Ne jäi kuitenkin ottamatta. Etenkin kun joku tampio unohti pakata kyseisen neuleen mukaan, kun lähti Lappeenrantaan äitille hääräämään jouluksi. Eli nämä saavat kelvata.


Lanka: Golden - Madame tricot (ostettu Karnaluksista viime vuonna)
Hapsulanka: Decofur Sim - Alize
Puikot 3,5mm
Ohje: Alun silmukat otettu Alex - Top down seaterista, loput sovellettu



Itse neule on siis ihan simppeli ylhäältä alaspäin neulottu raglan paita. Lanka on vähän kiiltävää ja pikkasen epämukavaa keinokuitua. Eikä ollut erityisen kivaa neuloakkaan. Tuo hyvää bonusta neuleen rumuuteen, kun on vielä ikävä pitää päälläkin. Kuusi on hapsulangasta neulottu kolmio, joka on ommeltu kiinni puseroon.

Tämä on muuten ainoa kuva, josta oikeesti tykkäsin. Eikä tässä näy edes sitä himpurin puseroa

Puseron kaveriksi ompelin keinonahasta ja eurokankaan palalaarista sukelletusta joulupuuvillasta pienen laukun. Idean nappasin pinterestiä selatessa. Ihan perus vetoketjullinen vuoritettu pussukka, jonka toisella puolella on rusetti. Laukkua voi pitää ihan vaan kädessä, pysyykin ihan kivasti, kun sujauttaa käden rusetin alle. Ompelin myös pienet lenkit, joihin voi vaikka lainata Star wars halloween-laukun ketjuhihnaa.


 Laukun vuori taitaa olla kanssa eurokankaan palalaarista sukellettua. Mutta vuosia taitaa olla melko monta jo takana. Miulla on tosi elävä muistikuva, että oisin miun siskontytölle tehny luistinpussin jotain yksityiskohtia tästä vuosia sitten. Voi hyvinkin olla, että on jo kohta kymmenen vuotta sitten löytynyt tämä kangas palalaarista.


Kyllähän tästä ihan söpö pikku paita tuli! Ja ehdottomasti kaappiin odottamaan seuraavaa joulua. Kuvat on muuten otettu juuri brunssilta tulon jälkeen, ja olo oli aika tukala (miulla on paha tapa "syödä rahani takaisin", jos menen buffet-tyyppisiin ratkaisuihin). 

Onneksi näin joululomalla on taas satanut lunta, nyt pitää nopeasti saada jotain valmiiksi, että pääsee ihanassa lumimaastossa kuvaamaan.


-Tiina

maanantai 18. joulukuuta 2017

Neulottu tonttupipo + ohje

Jouluöverit - siitä mie nautin. 


Onpas tämä joulukuu jo lipsahtanut pitkälle ilman blogipostauksia. Jotenkin tämä joulunalus onkin lipsahtanu suurista puheista huolimatta viime hetken lahjavärkkäilyihi (vaikka kuinka lupasin ittelleni alottavani tänä vuonna tarpeeksi ajoissa) ja kouluhommeleihin. Mutta kerkesin koulutunneilla neuloa ittellenikin juttuja. 


Tonttupipo, ohje alempana
Puikot: 3,5mm (40cm + 100cm pyöröt)
Langankulutus: n. 60g punaista ja n. 45g valkoista.
9 cm tupsukehikko


Tonttupipo:

Luo 110s 3,5mm puikoille valkoisella langalla. Suosittelen käyttämään kerroksen vaihtumiskohdassa silmukkamerkkiä. Mie käytin ensin 40cm pyöröjä, mutta kun aloitin kunnolla kavennukset, niin vaihdoin 100cm pyöröihin, ja neuloin magic looppina.

Neulo 1o, 1n joustinta 40krs.
Vaihda punaiseen lankaan ja neulo 1 oikea kerros, jonka aikana lisää 10s tasaisin välein.
Neulo sileää näillä 120silmukalla 40krs ajan. Viimeisellä kerroksella lisää silmukkamerkit: 30 oikein, lisää merkki, 60 oikein, lisää merkki, 30oikein.

Kavennuskerros: Neulo oikeaa, kunnes jäljellä 3s ennen merkkiä, 2 o yht, 1 o, (tässä kohtaa on silmukkamerkki), 1 o, 2 o yht, neulo oikeaa kunnes 3s jäljellä ennen merkkiä, 2 o yht, 1o, (tässä kohtaa silmukkamerkki), 1 o, 2 o yht, neulo oikein krs:n loppuun asti. 
Eli kavennukset tehdään aina 1 s etäisyydellä silmukkamerkeistä, lukuunottamatta kerroksen vaihtumista merkkaavaa merkkiä. Eli jokaisella kavennuskerroksella häviää 4 silmukkaa. Tämän ensimmäisen jälkeen jäljellä siis 116s.

*Neulo 5 krs sileää, kuudes krs on kavennuskerros* Toista *-* (108s näiden kahden kavennuksen jälkeen)

Kavenna joka 4. kerros (tätä ennen siis 3krs sileää) x 3 (=96s näiden kolmen kavennuksen jälkeen)

Kavenna joka 3.krs (eli välissä aina se 2krs sileää) niin kauan, kunnes työssä jäljellä 12s. Vedä lanka viimoisten silmukoiden läpi. Päättele.

Etsi iso, isompi, tai valtava tupsumasiina tai tee perinteisesti pahvista semmoinen. Kieputa valkoisesta langasta tupsu, ja ompele se pipoon kiinni. 


Vähän meinas lipsahtaa sekavan oloiseksi näinkin simppelin pipon ohje. Mutta toivottavasti siitä selvän saa! Onneksi en tee tätä rahaa vastaan. Hitsi että miusta on ihana tää valtava tupsu tässä pipossa. Ja kun tuo leikkipuisto kun ei oo kovin painavaa lankaa, niin ei käy vetämään isokaan tupsu päätä kenoon. 


 Taas toivoisin perinteistä #mieiteblogi ja/tai @mie.ite.blogi mainintaa, jos esimerkiksi instagrammissa esittelet tällä ohjeella tehtyä. Miusta on aivan ihana nähdä niitä. Noita virkattuja tonttuja on muutama näkynytkin, ja ne on olleet valloittavan suloisia!


Mukavaa joulunodotusta! Miusta kyllä varmasti vielä kuuluu ainakin kerran ennen joulua. Muistakaa syödä pipareita ja etenkin piparitaikinaa. 

P.s. Myllyn parhaan piparitaikina on vegaanista, jos ei jaksa itse vaivautua tekemään. Yks noista 500g taikinoista joinka ostin ei päässy uuniin asti....

-Tiina

torstai 30. marraskuuta 2017

Tupsullinen kolmiohuivi liukuvärjätystä langasta



Liukuvärjätyt lankakakkukerät tuntuu olevan ns. kuuminta hottia tällä hetkellä. Ja aivan ymmärrettävästä syystä: tulee todella näyttävää jälkeä, eikä siun ite tarvii huolehtia värin vaihtumisesta. Sen kun vaan neulot menemään, ja oottelet mitä tuleman pitää.


 Lanka: Cotton Degrade - Rico design (Lankamaailma)
Ohje: Kolmiohuivi kärjestä alkaen - Rico Design
Puikot: 3,5mm 
Muutos ohjeeseen: jonkunlaisen laskuvirheen takia lankaa jäi, joten tein tupsut.


Täytin alkukuusta vuosia, ja kerrankin en tehnyt itselleni kakkua. Ihan siis vaan siitä yksinkertaisesta syystä, etten ollut juurikaan kotona synttäreitten aikaan. Piti kuitenkin saada kynttilät perinteisesti puhaltaa, joten päätin ostaa Lankamaailmasta itselleni synttärikakun. Kyllä - todellakin iskin kakkulankaan kynttilät.


Vaikka lanka itsessään on todella hillitty (oon turhankin tylsä käyttämään värejä), niin halusin tähän myös hyvin hillityn mallin. Päätin ottaa helpoimman kautta, ja käyttää itse kerän vyötteessä ollutta ohjetta. Vyötteen lisäksi ohje löytyy myös pdf-muodossa Lankamaailman sivuilta. Ohje koostuu tosiaan oikeiden silmukoiden lisäksi pelkästään lisäyksistä ja kavennuksista, eli ei vaatinut minkään sortin aivojumppaa.


Täytyy sanoa, että ihan eniten lempparia neulottavaa tää lanka ei ollut. Lanka koostuu neljästä löyhästä säikeestä, ja meinas olla välillä työ saada kaikki säikeet samaan aikaan puikoille. Etenkin, kun neuloin tätä koulussa tunneilla, eli pidin käsiini katsomisen minimissään. Mutta toisaalta - langan väritys antaa hyvin anteeksi käsialan epätasaisuudet.


Miulla tapahtui joku laskuvirhe ja lankaa jäi jonkin verran huivin näyttävästä koosta huolimatta. Kyselin sitten instagrammin mystoryssa, että pitäskö iskeä tupsutkin vai meneekö yli. Kyllä-äänet voitti huomattavasti, ja itekki oon ehottomasti enemmän sitä "mieluummin överit, kuin vajarit"-koulukuntaa. Kolmeen tupsuun riitti lankaa.


Ihanasti sattui lumisade, kun oltiin hovikuvaajan kanssa maakuntamatkalla. Oltiin itseasiassa jo muutama kuva otettu tätä ennen, mutta tuo hetkellinen valkoisuus oli pakko saada kuviin! Toivottavasti pian tulisi lumi takasin, jos ei muuten niin huomenna alkavan joulukuun kunniaksi. En ole mitenkään maailman eniten talvi-ihminen, mutta jos se talvi on otettava, niin parempi tulla myös lunta. Kiitos.


Kuten ehkä puoliksi näkyvästä ilmeestä huomaa - mie oon tyytyväinen.

-Tiina

tiistai 21. marraskuuta 2017

Ensimmäiset korkkikangaskokeilut - kassi ja pussukka

Korkkikangas - mahollisesti miun uusia lemppareita!

Korkkikangasta on näkyny siellä ja täällä ja tuolla viimeaikoina (lähinnä instagrammissa ja pinterestissä), ja ajatus siitä kiehtonut miuta todella paljon. Yks päivä näin sitä eurokankaassa, ja sillon oli napattava mukaan.


Tiesin jo heti, että ensimmäinen korkkikokeilu tulis olemaan jonkun kassin pohja. Ehkä semmonen pehmeä aloitus. Miun melko mittavasta kangasvarastosta löytyi tuommoinen vasta kuukauden-pari kaapissa marinoitunut Eurokankaan palalaarista löytynyt kukkakangas. Sitä on aiemminkin blogissa vilahtanut puikkosuojan muodossa. Tykästyin tohon kankaaseen koko ajan enemmän, ja nyt vähän harmittaa etten ostanut sitä puolta metriä enempää.


Vähän yllätin itseni yhdistämällä korkkikankaan ei-musta-valkoiseen kankaaseen. Hyvä mie! Oon helposti vähän tylsä kankaiden yhdistelijä. Miuta myös yllätti miten helppo tuota korkkikangasta on ommella. Jotenkin oletin haastavammaksi materiaaliksi. Ensin ompelin ja käsittelin korostetun varovasti, mutta sitten tajusin että eihän tämä tästä miksikään mene!


Kassin kaveriksi (tai jos rehellisiä ollaan, niin tämä syntyi ensin) tein pienen pussukan. Ainakin eurokankaaan korkkikankaassa oli semmoiset pesumerkinnät, ettei mitään pesua suositella. Sillä päättäelin, että aivan yhtä hyvin voi sitten iskeä rakkaalla dymolla pussiin merkinnänkin, kun ei tarvitse miettiä miksikä pesussa menee, tai miten pesussa pysyy. Keräsin pussukkaan itselleni budjetin tämän vuoden kässämessuille, käteisen käyttö on noissa tapahtumissa järkevää + ainankin miun on helpompi pysyä budjetissa.


Malliltaan kassi on ihan perus kangaskassi vuorilla ja magneettilukolla. Laiskuus voitti, enkä tehnyt kassiin sisätaskua. Sen sijaan päätin laittaa eurokankaasta ostettua mittanauha-nauhaa ja papukaijalukon, johon saa sitten pienemmän pussukan kiinni. Tarkempisilmäinen saattaa huomata, että tuon kässärahapussukan nauha on väärinpäin.. On täysin mahollista, että olin jo ommellut pussukan kun sain idean tuohon nauhalenkkiin. Siinä sitten vaan vuorin pohjasaumaa auki, ja pussukkaa ympäri ja sivusaumaa auki ja ja ja. Mutta aivan hyvä tuli! 


Psst. Kerron salaisuuden: kassin sangat oli tarkoitus olla myös korkkikangasta, mutta miulla kävi pieni leikkausonnettomuus. Onneksi olin hamstrannut nuo mustat tekonahkaiset laukunsangat joskus. Mutta itseasiassa oikein kiva näin! Johonkin toiseen kassiin sitten sangatkin korkista.


Pussukan vuorikin on tuota ihanaa palalaarista löytynyttä kukkakangasta. Hitto että mie rakastan eurokankaan palalaareja. Tai no palalaaria - se on se "Käsityöpuuvilla", johon tekee mieli aina sukeltaa.


Millonkohan mie oon sitä mieltä, että miulla on tarpeeksi kasseja? En varmaan koskaan.

-Tiina

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Messufiiliksiä "top vitosina"

Pääsylippu ruinattu blogipostausta vastaan.

Sanna Vatasen upeat virkatut moottorisahat tervehti heti ovella

Olipahan taas messut! Kolme päivää menoa ja meinkiä, mie piipahin jokaisena päivänä paikalle. Sairastelu vähän tukkii postailupäätä, joten apuun tulee lemppariasiani: LISTAT!

Tauko katsomosa. Uudesta messuille tehdystä laukusta tulossa ensi viikon aikana blogiin juttua.

Top 5 messuvinkit:

  • Jos menet bussilla messuille, niin elä ees yritä mennä keskustorilta. Kipitä rautatieasemalle, mistä se y14 lähtee. Tuut kiittämään miuta, lyhensin just siun odotusaikaa huomattavasti.
  • Ota eväät ja pidä taukoja katsomossa. Sinne mahtuu istumaan. Mie otin neuleenki mukaan, että sain neulottua itteni mukavaksi.
  • Varaa käteistä! Korttikoneet on oikukkaita ja käteisen varaaminen vielä auttaa pysymään budjetissakin. Ainakin miuta.
  • Mene lauantaina myöhemmin messuille, ja käy sitä ennen syömässä ittes mukavaksi Mimosan brunssilla. Sillee mie ainanki tein.
  • Lenkkarit jalkaan! Askelia tulee huomaamatta tuhansia. Jalat kiittää.

Annariikka Qvistin mielettömät virkatut nuket.

Top 5 kohtaamiset:

  • Miun virkkausidoli Molla Mills. Kävin fanityttöilemässä ja tunkemassa yhteiskuvaan.
  • Annariikka Qvist. Kävin osoittamassa arvostukseni. Loppu adjektiivit kesken Annariikan nukkeja ja virkkaustaitoja kehuessa. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä seuraavaksi. 
  • Bloggaajakollegat. Käytiin perjantaina larppaamassa bloggaajaglamouria ja kilistelemässä kuplivalla (omaan laskuun - mie vissyä) upeiden leidien kanssa, ketkä vastaavat Hupsistarallaa, Ihan oikea blogi? ja Nupu Nupu-blogeista. 
  • Perjantaini pelastaja Merletton Miira. Miulta irtos kassista metallitamppi, ja piti ommella sanka kiinni. Onneksi merleton kojulta löyty ompelun ensiapupakkaus.
  • Ei varsinaisia kohtaamisia, mutta kaikki ne upeat ihmiset, keiden upeita itse tehdyn oloisia neuleita/mekkoja/laukkuja stalkkailin heidän päältään. Eikä ollut ihan yksi tai kaksi ihmistä, ketä koputin olkapäälle kehuakseni asua/asustetta.


Top 5 trendit/näkyvät jutut:

  • Makramee. Sitä näky kaikkialla, ja siitä otan ehottomasti kopin ittelleni ens vuodeksi. 
  • Tekoturkistupsut. Esimerkiksi Paapolla oli jos jonkin väristä. Mie pitkään pyörittelin turkoosia käsissäni, kunnes totesin jatkavani mieluummin lankatupsuilla. Ne on ehkä enemmän "miuta", vaikka nuo tekoturkistupsutkin oikein söpöjä on.
  • Liukuvärjätyt "lankakakut". Niitä oli monelta valmistajalta. Scheepjesin Whirlin värit vetos eniten miuhun.
  • Superpaksut langat.
  • Tonttuovet. Sekä valmiina, että tee-se-itse -pakkauksina.
Trendit oli helppo ennustaa, kun niitä on pitkin vuotta näkynytkin kaikissa inspiroivissa facebookin kässäryhmissä, sekä instagrammissa.


Top 5 inspiroivat pinnat: 

teetee
Annariikka Qvist
4h:n paja, jossa pystyi tehdä tuohisormuksen. Siitä tuli ihana. 
Titityy
Taito Ylä-Savon hapsumatto

Etenkin toi hapsumatto. Voi hemmettiläinen miten upea. Näinköhän semmonen on väkerrettävä vielä itekkin.

Vähän jäi kaivelemaan pussukan jääminen kojulle.

"Olis sittenkin pitäny ostaa" top 5:

  • Kerän "I NEED A HUGe amount of yarn"-projektipussi. Toki en tarvii valtavaa lankamäärää, vaan miulla on jo...
  • Succaplokkin "knitting is not a crime"-lahjapaperi yksivärisellä painatuksella. Oli kuulemma loppunut jo perjantaina. Typerä mie, kun en painattanut sinne heti!
  • Nahkapaperi - en osannut päättää minkä väristä haluan, joten jäi ostamatta. Onnneksi voi tilata Ullakalta jälkeenkinpäin.
  • Korkkikangas - vähän sama ongelma kuin nahkapaperin kanssa.
  • Scheepjesin Whirl-lankakakku. En osannut tässäkään päättää minkä värisen haluan, mutta onneksi sitä myy ainakin Menita, ja Espooseen päin onkin asiaa vielä tänä vuonna.


Molla Mills

Messufiilistä syöneiden asioiden top 5:

  • Syön tällä hetkellä kaksia antibiootteja, vetävät elimistön vähän sekaisin.
  • Myös luonnollisesti syy antibiootteihin aiheuttaa kurjaa oloa, ja syö messufiilistä.
  • Runsaudenpula! Semmonen ensimmäisen maailman ongelma. Ei osaa keskittyä mihinään, kun on niin paljon ihanaa (voi myös johtua yllä olevista)
  • Ruuhka, mutta se nyt on oletettavissa ja ihana miten paljon kädentaidot ihmisiä kiinnostaa.

En mie keksi enää viimosta, huikeat messut ja ensi vuonna toivottavasti uudelleen!



-Tiina


sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Kaulakoru purkitetuista lankakeristä


Voiko käsityöaiheisia kaulakoruja olla liikaa? Enpä usko! Useimmiten miun kaulassa roikkuu Ihan kaikki kotona-blogin inspiroima lankarullakoru, mutta veikkaan näiden vievän siltä vähän kaula-aikaa.


Lemppari krääsäkaupassani Tigerissä (taas...) piipahtaessani tuli vastaan näitä pieniä purkkeja, jotka huusivat päästä jonkun sortin koruksi. Ja mikäs sen parempi koru ihmiselle, jolla on aivan liian pakkomielteinen suhtautuminen lankaan ja sen omistamiseen, kuin lankakeräkoru. 


Koruun tarvitset:

Eikä ole ihan ensimmäinen koru, jossa hyödynnän Liina kalalankaa. Aiemmin mainitun lankarullakorun lisäksi oon tehnyt myös pitsikaulakorun, sekä muutamassa kuvassakin näkyvän Leo-rannekorun.


Ensimmäisenä lähde pyörittelemään haluamasi määrä haluamasi kokoisia lankakeriä. Miun kelta-harmaassa korussa on kolme palluraa ja puna-harmaa-valkoisessa 8 pienempää. Lankakerien pyörittely on miusta helpompaa, kun nauhaa kastaa askarteluliimaan. Auttaa toki myös lankakerää pysymään kasassa. Sotkuistahan hommaa tämä on, ja pitää myös noin pienten juttujen kanssa työskennellessä unohtaa käsityksensä täydellisen näkösistä lankakeristä. Kannattanee myös malttaa odottaa, että lankakerät kuivuvat ennenkun isket ne purnukan sisään. 


Seuraavaksi "dippaa" silmukkaruuvia koruliimaan ja ruuvaa se kiinni pullon korkkiin. Ajatuksena siis, että ruuvi varmasti pysyisi paikoillaan. Mie oon vähän semmonen kantapään kautta -oppija. Välillä vaan pitää oppia asiat useamman kerran. Kuten se, että liimatessa kannattaa käyttää alustaa...


Sitten täytä purnukka haluamallasi määrällä pieniä lankakeriä, tai sillä määrällä mikä sattuu purnukkaan mahtumaan. Levitä vähän koruliimaa korkin ympärille ja paina kiinni. Anna kuivua.


Napsaise haluamasi mittainen pätkä nauhaa. Mie suosin koruissa tota kahden solmun systeemiä, jolla voi sitten säädellä korun pituutta solmuja liu'uttelemalla.


Ihaile, pidä kaulassa, vastaanota kohteliasuuksia ja kuvaa someen. #mieiteblogi on ainakin erittäin suotava instagrammissa käyttää, jos nappaat idean. Olisi ihana nähä just siun versio.


Miulla on vielä yksi lasipurnukka käyttämättä. Mie vähän veikkaan, että sekin tulee sisältämään lankarullia ja löytämään tiensä miun joulukuuseen killumaan.

-Tiina

P.s. Edellisen postauksen voittajat selvillä, ja heihin otettu yhteyttä sähköpostilla, sekä vastattu kommenttiin. Kiitos kaikille osallistujille.