Sivut

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Lankakerä silmukkamerkit

Ensimmäinen kutistemuovikokeilu.


Ostin jo jokin aika sitten sinooperista kutistemuovia jollain -50% kupongilla, mutta sen kokeilu jäi odottamaan inspiraatiota. Tarvittava inspiraatio syntyi kun instagrammissa tuli vastaan Repeat Crafter Me:n (Sarah Zimmerman) ihanat lankakerä silmukkamerkit. Pakkohan semmoisest oli saada itsekin, etenkin kun miulla on paha taipumus hävittää pieniä asioita - kuten silmukkamerkkejä.


Repeat Crafter Me-blogissa olisi ollut linkki tulostettaviin kuviin, mutta ehä mie sitä huomannut lukea, kun vasta merkkien tekemisen jälkeen. Omia varten piirsin vapaalla kädellä paperille mallin. En ole mikään maailman paras piirtäjä, joten meni kolme yritystä, että tuli tarpeeksi mieluisa. Repeat Crafter Me-blogin tavoin käytin Sharpie-tusseja, mutta taas blogista poiketen tein sekä ääriviivat, että väritykset muovin karhealle puolelle. Ensin värit, ettei musta sotke värillisten tussien kärkiä.


Yllä oleva kuva antaa osviittaa siitä, miten paljon kutistetun härpäkkeen koko eroaa piirretystä. Tein semmosilla rei'ityspihdeillä (?vaimikäliehääon) reiät keriin, ja vähän olisi saanut olla isommat - just ja just mahtu renkulat läpi. Mutta mahtu! Sehän se on tärkein.


 Mie paistoin kerät uunissa 150°. Ekat meni pieleen, kun annoin niiden olla liian pitkään - eivät vaan millään laskeutuneet kuprulta kokonaan alas. Seuraavat sitten otin pois uunista parin minuutin päästä pikkasen kurpulla, ja iskin suoraan uunista tulleiden lankakerien päälle pieneksi hetkeksi pannunalusen. Johan suoristu! Tiinan niksipirkasta, olkaa hyvä.


Nythän voi mätsätä silmukkamerkin vaikka koukun värin mukaan. Tai ihan vaan fiiliksen. Lukolla vaan "keskeneräinen" silmukka kiinni alempaan kerrokseen, niin ei lähde karkuun, vaikka heittää pussukan pohjalle. Toki virkkauksessa on muutenkin se neulomista parempi puoli, että vaikka silmukka lähtisi karkumatkalle, niin katastrofi on usein pienempi.


Näillä söpöillä merkeillä voi myös toivottaa hyvää alkavaa Pride-viikkoa!

-Tiina

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Kierrätystä: Himopakkaajan maatuskakassi

Tyynynpäällisestä iso kangaskassi.


Kuulun niihin ihmisiin, jotka kantaa mukanaan "varmuuden vuoksi" vähän kaikenlaista. Yleensä meiningillä: "jos sitä ei Tiinalta löydy, niin sitä ei tarvitse". Olin tuossa lähdössä viime viikonloppuna Helsinkiin, ja sovin itteni kanssa, että saan ottaa repun ja kangaskassin. Mutta siihen miulla ei ollut mitään sääntöä, ettenkö sais tehdä vähän isompaa kangaskassia ennen reissua! Itseasiassa reissupäivän aamuna.

Nepparit kiinni

Olin ihaillut Rakkautta & Mamarkiaa -blogin Marin IvanaHelsinki maatuskatyynynpäällisiä jo vuosia. Välillä kuitenkin onnellisesti unohtanut ne. (Toki olisin aktiivisesti himoinnut noita koko tän ajan, jos olisin muistanut!). Sitten Mari yhtäkkiä ilmoitti, että kasailee kirppiskamojaan ja muisti että rakastuin noihin! Eli pelasti miulle kirppiskamoistaan nuo ihanat tyynynpäälliset. Kiitos vielä miljoonasti <3

Miulla ei kuitenkaan koristetyynynpäällisille ole tarvetta: miun pienellä sohvalla on pelkästään bändi(jne)paidoista tehtyjä tyynyjä. Mutta sen tiesin, että jotain muuta noista Marin miulle säästämistä aarteista vielä syntyy.

Nepparit auki
 Prosessi meni jotakuinkin näin:

Ratkojalla vetoketju irti. 
Tyynynpäällisestä mitat vuoria varten + leikkaus.
Vuorikankaasta myös tilava sisätasku, johon vetoketju. 
Tasku kiinni. 
Vuoriin sivusaumat, ja alas pienet taitokset, että tulee kassiin enemmän pohjaa. 
Tyynyliinan pohjaan taitosten ompelu. 
Puuvillanauha nuppineuloilla paikoilleen. 
Ompelukoneen eessä toteaminen: "no eihän tätä mitenkään saa tähän ommeltua näin!"
Tyynyliinasta sivusaumoja sen verran auki, että tuleva kassi taipuu ompelukoneen alla.
Nauhat kiinni.
Sivusaumat takaisin kiinni.
Vuorin asettelu kassin sisään. "Jes! Ekalla yrittämällä oikeen kokonen!"
Vuorin ompelu kiinni.
"Voi perse! Kohta tulee kiire, enkä oo pakannut!"
(Yli)pakkaus + nepparit mukaan.
Bussiin.
Nepparien ompelu.

Voi olla, että jossain kohtaa prosessi jatkuu kohdalla "ratkojan näyttäminen vuorin ja kassin yhdistävälle ompeleelle, että saan siihen kokonaan avautuvan vetoketjun", mutta vielä se ei tuntunut välttämättömältä + kassi oli saatava lyhyellä varoajalla olalle.


Vuorin kangas löytyi omista varastoista. Sieltä löytyy vähän liiankin kanssa pilkullisia juttuja. Sisätaskun vetoketju on toteutettu "leikataanpa tohon kankaaseen reikä ja katotaan mitä tapahtuu"-metodilla. Sehän meni ihan kivasti. Katotaan vaan, että pysyykö miun nurjalle puolelle taittamat "saumavarat" nätteinä ja rispaantumattomina.

Nepparit, joilla laukkua saa vähän enemmän suppuun, ompelin bussimatkalla tre-hki. Eli siis nepparit laitan sillon kiinni, kun on vähän vähemmän liikaa rojua mukana. Ja nepparit auki, kun on paljon enemmän liikaa rojua. Tuonne mahtuu hvyin näemmä perusjuttujen (puhelin, lompakko, avaimet, vesipullo) lisäksi ainakin keskeneräinen käsityö, lenkkarit ja puoleen reiteen oleva vedenpitävä takki.


"Ota vielä semmonen kuva, mistä näkyy tuo tasku!" Tuli vähän ns. säätökuva. Mutta eipä se ole niin justiinsa.

Voiko tätä muuten kutsua kierrätyskäsityöksi, kun ympärillä oleva paksu puuvillanauha on Merlettosta uutena ostettu? Aion kutsua silti.


Tämä oli taas näitä ihania tunteita, kun jostain tulee JUST niin hyvännäkönen kun suunnittelin. Uskallan väittää, että tätä kassia tulee näkymään miun olalla paljon.

Sitten vaan ootellaan, että iskee inspiraatio toisen tyynyliinan tuhoamiseen köh.. tuunaamiseen.


-Tiina

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Lennokas mobile

Vähän värikkäämpää mobilea valkoisen tilalle.


Ystäväni lisääntyi tuossa hiljattain, valloittava mini-leidi on nyt jo 3 kuukautta. Heillä on semmoinen musiikkia soittava, ja linnun ääniä kiekuva ja ihmeellistä kohinaa pitävä keinutin, johon pikkuihminen on erittäin tykästynyt.

Vauvan ihailureissulla ystäväni valitteli, miten tylsä mobile kyseisessä keinussa on: "valkoisia lampaita! Eikös vauvat tykkää väreistä?!" Ja se kuuluisa idea lähti taas siitä, salaa kävin kyhäilemään värikkäämpää mobilea. Ensin toki kurkkasin, että lampaat saa helposti pois, ja tarvittaessa takaisin.


(joka on näemmä vieläkin Lankaideassa tarjouksessa, vink!)
Koukku: 2,5mm
Ohje: Omasta päästä, alempana muistiinpanot



Enhän mie ole ainoa, kenen mielestä tuo pilvi näyttää kamelilta? Eli kamelipilvi. Mutta onhan noita pilviä kaiken muotoisia. Aivan sympaattinen kamelipilvi.


Mitään ohjetta miulla ei tosiaan ollut. Oli visio, joka kyllä aika hyvin toteutuikin. Useat jutut syntyy tekniikalla: Koukku käteen ja katotaan mitä tapahtuu. Alkuvaiheessa suunnittelin kirjovani pienet silmät ja suun auringolle ja pilvelle, mutta se sitten jäi. Vieläkin vähän mietityttää, että olisiko pitänyt. Aika pienellä yrityksellä ja erehdyksellä syntyi näimä. Pallon alkuun yritin muutamaakin juttua, mutta yritykset eivät kerenneet paria kerrosta pitemmälle (eikä paperille) ennenkun hylkäsin suunnitelman.


On muuten kohtuullisen turhauttavaa, kun teet mielestäsi jotain melkoisen söpöä, mutta siulla ei riitä taidot saamaan siitä tarpeeksi ihanaa kuvaa!

Tässä mobilessa on "stoppareina" pienet puiset helmet. Helppo siis vaan nostaa paikoiltaan ja vaihtaa joko takaisin valkoisiin lampaisiin, tai jos keksin jotain uutta virkata. Ainakin tuntui olevan ystävä sen verran mielissään, että veikkaan etteivät lampaat pääse heti takaisin.

-Tiina

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Jäi (kehyskukkaroista rallattava) levy päälle

Käsi pystyyn, kuka tunnustaa tykkäävänsä toistoista? Kuka myöntää kattovansa samoja elokuvia/sarjoja uudelleen ja uudelleen? Lukevansa samoja kirjoja uudelleen? Tekevän samoja/saman tyyppisiä käsitöitä uudelleen ja uudelleen?

Mie tunnustan!


Muutamia esimerkkejä: 

Olen lukenut Potterit läpi varmaan viitisen kertaa. Lukenut Pride&Prejudice-kirjan ehkä viitisen kertaa suomeksi, ja palttiarallaa 12 kertaa englanniksi. Tietenkin myös tiirannut Pride&Prejudicen ainoan oikean filmatisoinnin: BBC:n vuoden '95 minisarjan useampaan ootteeseen. Kattonut Star Warssit varmaan kymmenen kertaa, eikä Die Harditkaan kaukana ole. Katon usein jonkun tv-sarjan jakson kahteen kertaan, ellen bingetä esim. netflixistä. Mm. Downton abbeyn tuotantokaudet oon muutaman kerran kattonu läpi, ja tietenkin myös frendit. Virkkauksesta siksakkia löytyy blogista melkosen paljon, aikanaan oon tehnyt tällä Novitan palmikkosukkia oon tehnyt ehkä seitsemät jne jne jne. Jokin siinä vaan on miellyttävää ja rauhottavaa, kun tietää mitä tapahtuu. Tuttua ja turvallista.

Nyt on sitten näiden aurinkolasitaimikälie-kehyspussukoiden vuoro.


Kehyspussukat
Ohje: Omasta päästä + molla millsin inspaamat siksakit
Lanka: Liina & Molla kalalangat, 12 säikeisenä
Koukku: 2mm
Langankulutus: n.45g
Koko: n. 8cm x 17cm


Minttu-harmaa matkusti äitin luokse Lappeenrantaan. Tuli "hienovarainen" vihjaus, että hänkin olisi tuollaista pussukkaa vailla. Pyysi kyllä turkoosia harmaan kaveriksi kukkaroon, mutta toivottavasti minttukin kelpaa. Tänään varmasti äitienpäivän kunniaksi paketin avaa (mikäli malttoi odottaa).

Harmaa-or.. siis persikka jäi Tampereelle ystävän synttärilahjaksi. Alkaa olla ikävä traditio, että lahja on viikon-pari myöhässä. Lahja tosin oli jo valmis aiemmin, lahjan antaja ei vaan viemiskunnossa. Selvis muuten miksi miun flunssa vaan jatku ja jatku: mie oon niin nuorekas kolmekymppinen, että sairastuin lastentautiin: korvatulehdushan siellä löytyi.


Mie en oo yhtään oranssi ihminen. Siksi miellän tuon oikean puoleisen mieluummin persikaksi. Ja sehän tuon Suomen langan sävyn nimikin on. Nykyään oon kyllä vähän jo armollisempi oranssiakin kohtaan. Miulla oli viidennellä luokalla semmonen ikävä kausi, jolloin KAIKKI miun päällä oli oranssia, siitä jäi kammo väriä kohtaan. Siis kaikki: lenkkarit, farkut ja paita. Samaan aikaan. Niin... Harmin paikka, ettei siitä ole kuvia - ainakaan tallessa.

Tää (luonnossa vähän haaleampi ja vaaleampi) persikan värinen kalalanka on kyllä oikeesti ihan hauska. Mutta ei niin hauska, että oisin voinu perustella oranssiin viittaavankaan ostamista ittelleni. Ennenkun lankamaailman hyllyllä tajusin: "täähän on ihan Annen väri! Ja sillä on synttäritkin justiinsa tulossa!"


Aloitin taas 25ketjusilmukalla. Siitä sitten ympäri virkkaamalla ja päädyissä lisäämällä muutama krs, ennenkun on 63ks. Sitten seittemällä jaollista siksakkia 3 "väriraitaa", kaksi kerrosta pelkällä päävärillä, ja kehykseen sovitettuna edestakaisin kiinteillä silmukoilla (taisi olla 27ks/puoli) . Kirjoittaisin muuten ohjeen ylös, mutta en viitsi plagioida Molla Milssin siksakkeja. Pitää keksiä joku muu kiva kuvio, ja tehdä VIELÄ yksi pussukka, ja kirjata ohje ylös.

Niin ja hyvää äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille ja äitihahmoille <3


-Tiina

torstai 4. toukokuuta 2017

May the fourth be with you - stomtrooper ristipisto


Melkein vuosi, varmaan 50 työtuntia, parin kuukauden suuttuminen ja työn unohdus, ikävän paljon purkamista, kolmen päivän aikana viimoiset 20h työtä ja lopulta yksi valtavan tyytyväinen käsityöbloggaaja.

Hyvää toukokuun neljättä!

Lienee selvää, että en konmarita.

Joo, omakehu haisee, mutta hemmetti! Tämä on upea! Toki en voi mallista ottaa kunniaa, se on stitchlinen etsy-kaupasta, mutta jokainen pisto on omin pikku kätösin tehty. Osa pariinkin otteeseen, kun YHDEN rivivälin heitto toi useemman tunnin lisätyön. En ole varmaan ikinä ollut näin tyytyväinen mihinkään käsityöhön.

Ihan mahotonta ottaa kuvaa ilman kuvaajan heijastumista lasiin.

Stormtrooper ristipisto
Kangas: aida 14 count (oon ainakin aika varma)
Lanka: Dmc muliinilanka, musta
Koko: 24 x 26cm

Tähän meni tosiaan arviolta siinä 50h kieppeillä. En todellakaan ole mikään nopea pistelijä. Oli kaiken työn arvoista. Ehdottomasti.

Eikä nämä olleet ees ainoat purkamiset, mutta loput onneksi pienempiä juttuja, kuin tuo koko musta möllykkä.

Mie oon tehnyt jonkin verran ristipistoja aiemminkin, blogiinkin, mutta tämä oli ensimmäinen kunnolla suuritöinen savotta.  Aloitin tämän viime vuoden toukokuussa, ja tein sitä säännöllisen epäsäännöllisesti, kunnes... huomasin että YHDEN rivin heitto aiheuttaa kuvassa näkyvän purkamisen lisäksi koko tuon pienehkön mustan möllykän koukeronsa kanssa purkamiseen. Sieluni silmin näin, miten rumat purkamisjäljet pilaa koko työn ja suutuin sekä ittelleni, että työlle. Pessimisti ei pety jne. Fiksumpi olisi koittanut heti, että jääkö pahasti näkyviin, kun pistelee uutta ja vähän silittää - ei muuten jäänyt. Mutta miksi olla fiksu, kun voi olla tempperamenttinen? Jätin myös vielä varmuuden vuoksi tuon alanurkan viimoiseksi pisteltäväksi, eli jos olisi näyttänyt hölmöltä, niin oisin maksimoinut ärsytyksen.

Piti ikuistaa myös se kuuluisa viimoinen pisto.

Kun yli kahden viikon flunssa alkoi sen verran hellittää, että jaksoi tehdä käsitöitä, niin tartuin uudelleen tähän pahan mielen ristipistoon. (toim. huom. SILLOIN pahan mielen, nyt hemmetin hyvää mieltä!). Tein kolmen flunssapäivän aikana varmaan 20 tuntia tätä. Sekin auttoi ristipistopsykoosissa pysymiseen, että istuva asento oli yskimisen kannalta huomattavasti mukavampi, kuin aiempina päivinä hyväksi todettu netflixin katsominen makuultaan.


Kehystäminenkään ei mennyt ihan maailman eniten näppärästi. Hetken mietin, että oisin menny ammattilaiselle kehystyttämään, mutta piheys iski. Ostin sitten clasulta kehykset, mutta eeeeeeeeei tietenkään voinu tosta noin vaan niihin iskeä. E-ei. Kehyksissä oli miun maun mukaan väärän värinen se pahvikehyshärpäke (tai passepartout, kuten piireissä tapaavat sanoa), joten käyttöön musta kartonki + mattoveitsi + raaaauhallinen hengitys. Ihan ei luotisuoraa viivaa tullut kehyksen mukana tullutta passepartoutakaan mallina käyttäen, mutta siistin näköinen tuli kuitenkin. Sinne päin ja suurin piirtein.

Kuva: askideas.com

Nyt tämä fanityttö lähtee vihdoin flunssan jäljiltä työharjoitteluun, ja illalla pitää varmasti ainakin yksi star wars katsoa. Ainakin episode IV. Saatan myös samalla omahyväisesti tuijotella ristipistoani. Hitto siitä tuli upea!



-Tiina

torstai 27. huhtikuuta 2017

Pinkki-mustaa siksakkia

*Varoitus! Seuraavaksi kerjään huomiota *
Mie oon ollu kaks viikkoa flunssassa. Kaks hemmetin viikkoa! Ja kässäilytkin on jääny vähän vähemmälle, energiaa on ollu lähinnä netflixiin ja makoiluun. Pirun sitkeetä laatua on tämä flunssa! Mutta kyllä tästä vielä noustaan. Ja taas helpotti ainakin tätä sairauden miesflunssa-osuutta, kun pääs taas julkisesti mussuttamaan ja kerjäämään huomiota.

Onneksi olin kuitenkin ollut kaukaa viisas, ja aloittanut tän Lankahelvetin Hennan synttärilahjan jo muutama kk sitten. Viimeistely jäi toki näin viime metreille, mutta kyllä sen vuorin ja vetoketjun jaksoi ommella jo viikon sairastamisen jälkeen.


Siksak-pussukka
Ohje: oma, inspired by Molla Millsiä
Lanka: DROPS Safran
Koukku: 2,5mm


Pussukka on vuoritettu ja vetoketjuun tuttuun tapaan letitin lankaa vetimeksi. Ne on ne pienet jutut. Pinkki ja musta on kyllä hauska yhistelmä, ja tuntuu vetoavan Hennaan erityisen hyvin. Ostin langat jo joulukuussa Menitasta. Ei kyllä ihan miun lempparivirkattavaa tämä Safran. Melkosen säikeistä kamaa.


Kaksi asiaa, jotka ei petä ikinä: siksakki ja pussukat. Se lienee käynyt jo niin selväksi tän blogin lyhyen historian aikana, että en kehtaa edes enää tähän kaikkia postauksia linkitellä.



-Tiina


perjantai 7. huhtikuuta 2017

Vaununorsu jos viideskin


Onnea on ystävät, jotka lisääntyy: pääsee virkkaamaan kaikenlaista vauvasöpöstelyä. Pääsee myös sylittelemään vauvoja ja lepertelemään vauvoille, mutta kuitenkin siirtämään vauvan takaisin äitinsä syliin kun vauvalta ns. palaa käämi.


Yksi entinen työystävä pyysi keltaisia ja virheitä vauvanorsuja tuoreelle vauvatyypille. Kysyin sitten toiseltakin, että tarvisiko hänen piakkoin maailmaan saapuva vauveli myös vaununorsut. Ja tietenkin tarvitsi, koska semmosia ei ole. Sehän on ihan hyvä syy tarvita asioita. En saanut hänestä muuta värivalintaa irti, kuin "eikös vauvat tykkää värikkäistä", päätin sitten koittaa melko kattavista varastoisani löytyvästä riemunkirjavasta vähän vajaasta Catania Color kerästä. Näistähän tuli aivan valloittavan ihanat! Ja tuleva vauvahuone näytti olevan sen verran täysi turkoosia, että uskoin sen olevan mieluisa sekavärinorsun kaveri. Ainakaan vajaa kerä ei riittänyt kolmeen norsuun, niin jostain tuli iski idea sydämen virkkaamiseen norsujen keskelle.


Vaununorsut
Koukku: 2,5mm

Mie ompelin norsupuolikkaat kiinni toisiinsa nurjalta puolelta. Miun mielestä silleen tulee kauneimmat norsut. Jätän takapuolen sauman auki, että saan ronsun humpsautettua ympäri, ja sitten viimeisenä täyttämisen jälkeen ompelen kiinni takapuolen silmukoiden uloimmat reunat toisiinsa. Harmi, että en ottanut kuvaa, mutta ehkä tästäkin ymmärtää?


Sydän
Koukku: 3mm

Muuten tein ohjeen mukaan, mutta tein yhden ylimääräsisen 18ks silmukkarivin. Jos teen uudestaan, niin kokeilen tehdä vähän aiemmin ylimääräisen silmukkarivin. 30ks ja/tai 24ks rivin.


Molemmat norsut saivat kaverikseen erikokoiset puiset helmet, jotka päällystin virkkaamalla. Catania toimi lankana tässäkin, ja koukku oli 2,5mm. Ensin meinasin laittaa vain ne puiset helmet, mutta niinhän se mopo lähti taas keulimaan.


Nyt on pakko tehdä tälle kelta-vihreiden norsujen saajallekkin vielä jotain erityisen ihanaa. Koska ainakin miun silmiin värikkäistä norsuista tuli niin ekstra-ihanat (vaikka itte sanonkin), että ei iske vauvavirkkuukateus. 

Täten pyydän myös etukäteen anteeksi niiltä, keitä vauvavirkkuut ei kiinnosta: niitä tulee näkymään edelleen.


-Tiina

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Pieni virkattu nallepipo + ohje

Tämä pieni nallepipo matkaa lämmittämään jonkun pienen syöpätaistelijan päätä. Yhtenä sytostaattimyssy-keräyspaikkana toimivan Merleton kautta. Pihakeinu on niin ihanan pehmeää lankaa, että en usko kutittavan herkkääkään päätä. 


Jokin aika sitten kiersi facebookin kässäryhmissä TYKSin hoitajan avunpyyntö: sytostaattimyssyistä pula. Facebookin Sytomyssyt TAYS-ryhmäkin on tämän jälkeen aktivoitunut. Otin yhteyttä TAYSsin lasten syöpäpolille, ja sielläkin oltaisiin kuulemma erittäin kiitollisia myssyistä. Ainoat ohjeet tosiaan olivat, että pipot eivät saa kutittaa, ja pitää voida pestä 40°. "Mutulla" vetäisin, että luonnonkuidut (puuvilla, bambu) varmasti parhaat, mutta kaipa yksi pehmeä keinokuitukin mukaan mahtuu. Jos muutkin innostuvat neulomaan/virkkaamaan/ompelemaan sytomyssyjä, niin katsothan ryhmästä keräyspaikat. Iki-ihana-Merletto tosiaan yksi näistä.




Nallepipo
Ohje: Oma, alla
Koukku: 3,5mm
Langankulutus: alle 50g
Koko: Valmiin pipon ympärys on noin 39-40cm, mutta joustaa vähän.

Nallepipo

Lankalenkkialoitus
(HUOM: Jokaisen kerroksen ensimmäinen pylväs tehdään kolmena ketjusilmukkana, vaikka sitä ei tämän jälkeen erikseen mainita)
1.krs.: 12 pylvästä lankalenkkiin 
2.krs.: *2 pylvästä yhteen pylvääseen* Toista *-* koko krs:n ajan (24p)
3. krs.: *1p, 2p yhteen pylvääseen* Toista *-* koko krs:n ajan (36p)
4.krs.: *2p, 2p yhteen pylvääseen* Toista *-* koko krs:n ajan (48p)
5.krs.: *3p, 2p yhteen pylvääseen* Toista *-* koko krs:n ajan (60p)
6.krs.: *4p, 2p yhteen pylvääseen* Toista *-* koko krs:n ajan (72p)
7.-16krs.: 1p jokaisene pylvääseen (72p)
17.krs: 1 kiinteä silmukka jokaiseen pylvääseen (72ks)

(Jos haluat isomman koon, niin jatka lisäyskerroksia 6. krs jälkeen. Eli esim. 7.krs.:5p, 2p samaan..., jne. jolloin koko lisääntyy 12 pylvään leveyden verran. Tai jos haluaa vain 6pylvästä lisää 7.krs:lle, niin: 11p,2p samaan...jne.)


Korvat:

Lankalenkkialoitus
1.krs.: 4ks lankalenkkiin, käänny
2.krs.: 1kjs, 2ks jokaiseen ks:aan, käänny (8ks)
3.krs.: 1kjs, *1ks, 2ks yhteen ks:aan*, toista *-* kerroksen ajan, käänny (12ks)
4.krs.: 1kjs, *2ks, 2ks yhteen ks:aan*, toista *-* kerroksen ajan, käänny (16ks)
6.krs.: 1kjs, *3ks, 2ks yhteen ks:aan*, toista *-* kerroksen ajan (20ks)
7.krs.: Jatka virkkaamista korvan "alareunaan". Tee 10 kiinteää silmukkaa.
8. krs.: Virkkaa 20 piilosilmukkaa korvan kaarevaan reunan ks:iin.

1.krs.

7.krs
8.krs.


Leikkaa jostain kivasta kankaasta korvan muotoiset puoliympyrät. Suurinpiirtein korvan kokoiset, ihan pikkasen isommat. Taita vähän kangasta sisäpuolelle ja ompele kiinni korvaan. Samasta kankaasta voi myös ommella pienen "tuotemerkin" pipoon, mikäli haluaa.


Mallaile korvat kohdilleen suht symmetrisesti. Miulla korvan yläreuna on pipon toisen kerroksen kohdalla. Ompele korva kiinni. Ja toinenkin.  


Tuo Pihakeinu on kyllä todella mukavaa neuloa. Omani ostin Paapo.fi:stä. Jos kukaan on Paapon instagrammia seuraillu, niin siellä on ehkä alkamassa virkattu pipo-kausi. Kaksi näkynyt melko perätysten, toivottavasti jatkoakin seuraa. Siitähän se omakin ajatus sitten lähti. Eli kiitos inspiksestä ja hyvästä nettikaupasta, Paapo!


Tämä pipo, ja pari muuta lähtee miun kainalossa Merleton sytomyssypäivään. Tällä ohjeella saa kivasti eri kokoisia pipoja lisäyskerrosten määrää lisäämällä, tai lankaa paksuntamalla ja koukkua isontamalla. Itse ainakin teen vielä vähän isommankin. Nämä pylväillä virkatut pipot valmistuu tosi nopsasti.


-Tiina



lauantai 25. maaliskuuta 2017

Kehyspussukkaa kahdella kuosilla


Miulla loppui tällä viikolla toinen harjoittelu. Olin muistisairaiden ryhmäkodissa 6 viikkoa. TAAS voitin jossain harjottelupaikkalotossa:  sekä paikka, asukkaat, ohjaajat, osastonhoitaja ja työkaverit osoittautui mahtaviksi. Pitäkää peukkuja, että yhtä hyvä tuuri jatkuu läpi lähihoitajakoulun.



Viime harjoittelun lopuksi lahjoin kaikki päiväkotiryhmäläiset, ja myöskin ohjaajan (jonka lahjakämmekkäät jäi kuvaamatta). Tässä harjoittelussa tein yhden hypistelykankaan osastolle, etenkin yhtä asukasta ajatellen, siitä jäi kuitenkin blogiteksti tekemättä. Ilokseni olen huomannut, että käytössä on ollut. Tämän harjoittelun ohjaajat lahjoin vasta arviointipäivänä, ei meinannut riittää aika käsitöille etenkään tutkintotilaisuusviikosta stressatessa. Niin, ja turhaan taas stressasin.


Kehyspussukat kahdella kuosilla
Malli: omasta päästä + inspis Molla Millsiltä
Koukku: 2mm
(violetti)
(vaaleanhamaa)

Jäi blogin synttäreistä kehyspussukka-moodi päälle. Näissäkin koko oli suurinpiirtein sen 8cm x 17cm. Eli hyvin sujahtaa vaikka aurinkolasit pussukkaan.


Pussukat on aloitettu 25 ketjusilmukalla, siitä sitten virkattu ympäri muutama kerros ja lisäilty kulmissa niin, että loppulukema on 63ks. Sen jälkeen toiseen 4 + 4 vinoraitaa, ja toiseen seitemällä jaollista siksakkia. Molemmat olen oppinut Molla Millsin kirjoista. Kun pussukka on halutun kokoinen, niin edestakaisena molemmille puolille palttiarallaa kehyksen levyinen ja tarpeeksi pitkä pätkä pelkkää kiinteetä silmukkaa. Päättely ja ompelu kiinni kehykseen. Vielä pieni Paapo.fi:stä ostettu handmade-merkki päälle ja vóila! 


Miten mie päätin, että kumpi on kummalle ohjaajalle? Ois varmaan pitäny jonkun sortin suurempaa analyysia tehdä jo harjoittelun aikana, että mistä kuoseista tykkää jne.  Nämä kuitenkin arvottiin siten, että laitoin molemmat selän taakse, vaihtelin niitä kädestä toiseen x-määrän kertoja ja iskin pöydälle, että "vasemmasta toiselle, ja oikeesta toiselle".  Ja ohjaajille tiedoksi: molemmissa oli ihan yhtä paljon hommaa, eli jos siitä mitään voi päätellä, niin pidän teistä molemmista yhtä paljon.


Ensi viikolla takaisin koulunpenkille. Onpahan aikaa taas neuloa vaikka sytomyssyjä TAYSsiin. Mie kun oon niitä, jotka keskittyy tunnilla paremmin kun on käsillä tekemistä.

-Tiina