Sivut

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Peruspipo pienellä neuleylpeydellä


Perusjutut kunniaan! Kukapa ei tarvitsisi vaatekaappiinsa ihan niitä perusjuttuja, kuten "pikkumustaa"pipoa. Etenkin, jos se vielä vähän tuo esiin käsityö prideä. Perusjutut saattaa välillä lipsahtaa puuduttavan neulomisen puolelle, mutta onneksi on koulussa teoriajakso - mie pystyn paremmin keskittymään opetukseen, kun neulon jotain yksinkertasta.


Peruspipo
Lanka: Jubileumsgarn Limited edition - Svarta fåret
Puikot 3,5mm 
Ohje: omasta päästä + Syto-myssy / Kodin kuvaliesi


Kyseistä lankaa oli joku aika sitten Lankamaailmassa euron/kerä. Miulla saattaa olla muutama kerä niitä edelleen... Akryylilangaksi tosi pehmeetä ja mukavaa.


Miun pipoon tuli 110 silmukkaa, ja ensin kymmenisen senttiä neuloin 1o, 1n resoria. Sitten jatkoin pelkkää oikeeta niin kauan, että vain päälaki näkyi. Siinä kohtaa kävin kaivelemaan intternettiä, koska en osannut päättää mitkä olisi siistit kavennukset. Ensimmäisen kavennuskerroksen tein niin, että oli vain tuo ohjeen mukaiset 104 silmukkaa. Eli kavennukset tein sitten ohjeen mukaan.


Kääntöresorilliset "merkilliset" pipothan on tuttu näky katukuvasta jo parin vuoden ajan. Miun pipon merkki on Lappeenrannan reissulla Pyöröpuikosta ostettu Succaplokkin Knitting is not a crime-merkki. Ja mie yritin saada sen ihan suoraan! Mutta niin siitä vaan taas tuli vähän...persoonallinen. Eikä ole muuten ensimmäinen kerta, kun miun töissä näkyy kyseinen merkki - viimeeksi vaan projektipussukassa.


Kaulassakin killuu Succaplokkin (vai -plokin?) olga-puittomikka. Oon hemmetin hyvää mieltä sekä maatuskoista, että kässäasusteista, että Suomalaisista yrityksistä.


-Tiina

P.s. Jos joku sattui kiinnittämään huomionsa miun toisessa kulmakarvassa näkyvään loveen (etenkin ensimmäisessä kuvassa), niin se ei ole mikään erikoinen erikseen nypitty fashion statement. Vaan pikku mukulana yritin kävellä sohvalta marmoripöydälle käyttäen sohvan selkänojatyynyä siltana. Arvatkaa miten meni? Heh, muisto on edelleen jäljellä...

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Prinsessa Leia -avaimenperä

"Help me, Obi-Wan Kenobi, you're my only hope."




Miun vara-avaimista hajosi virosta ostettu maatuska-avaimenperä. Ah mikä ihana tekosyy! Mie aloin ensin luonnostelemaan maatuskaa, mutta se ei oikein ottanu tuulta siipiensä alle. Siinä kokeillessa tulikin mieleen, että ehkä jopa maatuskaakin ikonisempi hahmo olisi tietenkin Prinsessa Leia. Ei millään tasolla ongelmaton hahmo, mutta tykkään silti.


Prinsessa Leia-avaimenperä
Lanka: Schachenmayr Catania
Koukku: 2,5mm
Ohje: omasta päästä



En kirjoittanut ohjetta muistiin. Mie työputken jälkeisillä aivoilla vaan virkkasin menemään. Jos joku kuitenkin haluaisi, että kirjoittaisin ohjeen, niin voisinhan mie toisen version tehdä? Ensin virkkasin pyöreän pään, sitten turvasilmät ja hiukset päähän. Hiukset meni vähän niin ja näin, mutta ihan tarpeeksi hyvät niistä avaimenperäksi tuli.


Mekkoa ennen virkkasin kädet. Pari riviä beigeä ja sitten valkoiset hihat. Mekon aloitin pyörylän virkkauksesta. "Kovetin" pohjan ompelemalla siihen pahvipalan kiinni. Ajatuksena siis, ettei pyörylä jää kupille, plus että Leia pysyy pystyssä ittelleen. Sitten pikkuhiljaa kaventelin ja jossain kohtaa virkkasin kädetkin mukaan työhön. Mekko ja pää täytettä täyteen ja kiinni toisiinsa. Avainelenksu hiiuksiin kiinni ja avot!


Sivunutturat on kaksinkertaisella langalla virkatut ketjusilmukat, jotka on pyöritetty ja ommeltu nutturamaiseksi. Jotenkin tuli vielä paremman näköiset kun veti tuplalangalla. Kävi myös mielessä, että kokeilisin paksumpaa puuvillalankaa. Miulla ois ollu ruskeeta 5mm koukulla virkattavasta Dropsin Paris-langasta, mutta päädyin silti siihen että koko prinsessa on samalla langalla.


Fangirl tunnustus: kun tieto Carrie Fisherin kuolemasta tuli viime joulukuussa, niin mie vietin sen päivän kattoen Star Warsseja ja itkeskellen Leian esittäjän muistolle. Ei ole ennen kenenkään julkkiksen kuoleman takia itkeny. 

"I like Princess Leia. I like how she handles things. 
I like how she treats people. She tells the truth. 
She, you know, gets what she wants done.
I don't have a real problem with Princess Leia.
I've sort of melded with her over time." 

"I am Princess Leia, no matter what ---
Princess Leia will be on my tombstone."



-Carrie Fisher


-Tiina

perjantai 18. elokuuta 2017

Kukkakukkaro

Lisää pussukoita? Kyllä kiitos! 


Ah pussukat, nuo loistavat "mitähän pientä keksisin lahjaksi"-virkkaukset. Miun rakas ystävä kerran teki toisen mallisesta kuusikulmaisesta pussukan, ja siitä asti kytenyt asia mielessä. Ihan loistava idea nimittäin! Nyt tuli internetin ihmeellisessä maailmassa vastaan Mijo Crochet-blogin(?) Painted Flower Hexagon ja totesin, että sehän olisi tosi söpönen pussukkahommeleihin myös. Mijo Crochethan on eniten tuttu ihanasta Lost in time-huivin ohjeesta, joka on omallakin to-do listalla. Niitä on näkynyt paljon ja toinen toistaan ihanampia.


Kukkakukkaro
Lanka: Schachenmayr Catania
Koukku: 2,5mm

Sen verran muokkasin ohjetta, että tein viimoisen mustan ks-rivin jälkeen toisen vastaavan.


Mie tein molemmista puolista eri väriset. Tai siis saman väriset, mutta eri järjestyksessä. Tulee kyllä syksy mieleen näistä väreistä, jaiks. En haluais kyllä ihan vielä syksyä, vaikka syksyssä on paljon asioita mistä tykkään. Etenkin ruskan värit. Mutta silti en oikein ensin näihin väreihin lämmennyt, mutta ehkä näistä kuitenkin tulee myös ns. miun värit! Selkeetä. Tykkään, mutta en tykkää, mutta tykkään. Nyt siis ostin tätä lahjaa varten nuo catania-kerät.


Ensin ompelin vetoketjun kahdelle hexagonin sivulle, ja molemmille puolille. Sitten ompelin hexagonit toisiinsa. En vuorittanut tätä, eikä oikein tuntunut sitä kaipaavan. Toki jos teen vielä, niin yksi mikä miulta puuttuu on silmukkamerkeille tmv. pussukka - siihen tarvisi kyllä vuorin.


Toivottavasti pikkuruisen lahjan saaja tykkää!

-Tiina

maanantai 7. elokuuta 2017

Marjapussukoita

Facebookin käsityöryhmissä on nyt ollut jo hyvän tovin meneillään pyöreät kehyskukkarot-villitys. Miusta on jotenkin hauskaa, sekä hirveän luonnnollista, että aina jostain ohjeesta tulee se "hitti" ja samankaltaisia alkaa pudota kaikkien koukuilta. Yhteisöllisyyttä.


Kaikessa yksinkertaisuudessaan siis kyseiseen "hittikukkaroon" virkataan avatun kehyksen kokoinen pohja ja jatketaan ilman lisäyksiä virkkausta kunnes halutun kokoinen. Värikkäitä unelmia-blogissa on hyvä ohje. Mie muistin Suuri Käsityö-lehden fb-sivuilla nähneeni linkin videoon, jossa neuvottiin miten virkattaan mansikoita, ja päätin yhdistää sen tähän pussukkaprojektiin.


Marjapussukat 
Koukku: 3mm

Kuten tarkkasilmäisimmät saattaa huomata, mansikkapussukassa jäi mansikkarivien merkkaaminen kesken. Niitä on 9.
Siinä on miun selkeet muistiinpanot. Eli ensin marjat tasona, sitten yhdistetään ks riveillä, sivusauma kiinni ja pohja. Aloitin mansikkapussista, sitten syntyi mustikka pienin parannuksin ja lopulta takaisin mukavuusalueelle: vetoketjupussukoihin. Mansikat tein ihan ns ohjeen mukaan, eli aloitusketju oli neljällä jaollinen. Mustikoihin tein aloitusketjuun 2kjs vähemmän, että yhteen ommeltaessa asettuisvat vähän paremmin, eli kerroksen alku ja loppumustikat olis vähän limittäin. En tiiä ymmärsikö kukaan. Mustikkaan tein myös vähän pienemmän pohjan, kun mansikoissa huomasin, ettei turhaan tarvii yrittää mätsätä silmukkalukua - pohja jäi vaan suotta kuprulle.


Mie yritin kuvailla heitä pihalla, ainakin on vähän luonnonvaloa. Pitäs varmaa mennä jonnekkin valokuvakurssille. Miulla on usein sama ongelma: miun visio kuvista ei vastaa yhtään lopputulosta. Mutta eiköhän nämäkin taidot kartu, ja kai mahtuu muutama "rouhempikin" kuva käsityöblogien maailmaan. Vaikka kyllä kieltämättä rakastan yli kaiken kauniita taidolla kuvattuja kässäblogeja.


Onko vika kamerassa, vai kunnon ensimmäisen maailman ongelma, kun langassa on liian kirkkaat värit. Haha. Miulla on ollu sama "ongelma" ennenkin tuon essentials cotton dk:n kanssa, että kuvaus on hankalaa kirkkaiden värien takia. Ja miun karsastavat silmät ei auta tilannetta yhtään. Tuo on kyllä ihana lanka virkata, ja kuvaushaasteista huolimatta herkullisen kirkkaat värit. Tuleekin tasaisin väliajoin kerä tai toinenkin ostettua Lankamaailmasta.


Miun mielestä näissä pussukoissa on jotain tosi omituisen näköstä kiinni. Ehkä se on toi mansikoiden ja mustikoiden muhkurainen paksuus, mikä ei oikein ehkä sitten sovikkaan tohon kukkaromalliin. Tai ehkä se vika on vaa miun päässä. 


Heh, mutta tälleen auki nää on aivan söpöt. Veikkaan muuten että marjojen virkkaus saa nyt hetkeksi jäädä. Ettei liikaa jumahda levy päälle. Toki voisi jatkaa kohokuvio-linjalla ja ryhtyä juuri ilmestyneen Molla Millsin Virkkuri 4:n jäätelöiden pariin. Hmm..


Monet tykkää ommella työn värisellä langalla kiinni kehyspussukat. Mie tykkään ommella kehyksen värisellä.


Hyvin koulutetut sorsat. Hetken olin paikallani, niin johan oli parvi muutaman metrin päässä kyselemässä, oisko mitään leipähommeleita.


-Tiina

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Teepusseja pienelle kahvilan pitäjälle

Jämätilkuista teepusseja kahvilaleikkeihin.


Vanhan ystävän taapero on innokas kahvilaleikkijä, ja sopivasti muutama tovi ennen Lappeenranta-reissua tuli pinterestistä vastaan kuva kankaasta tehdyistä teepusseista leikkihommiin. Eli se kyseinen pinterest-idea pääsi niiden hyvin pienen prosentin joukkoon, jotka pääsee pelkästä pinnauksesta toteutukseen asti.


Tein viime vuonna samaisen mukulan kahvilaleikkeihin donitseja, ja ne oli kyllä melkoinen hitti. Sen jälkeen ideoita on ollut useampiakin, mutta toteutus on perinteisesti jäänyt. Se on usein se ongelma: ideoita on liian paljon toteutukseen. Mutta kaikki ajallaan! Ainakin vaikuttaisi siltä, ettei minimimmin kahvila-innostus ole ihan heti laantumassa.


Teepusseihin:

Erivärisiä kankaita
Puuvilla lankaa
Harkkosakset
Ohutta vanulevyä
Kaksipuoleista silitettävää tukikangasta (jos haluat hienostella - mie halusin)
Ompelukone/-lankaa

Ihan ensimmäisenä tein pienestä kartonkipalasesta "kaavan" teepussille, jonka avulla piirtelin kankaisiin ääriviivat joita pitkin ommella. Kangaspalat vastakkain, vähän vanulevyä sisälle (että on jotain täytettä teeksi), lanka kankaiden väliin ja ompelu ympäri. Harkkosaksilla leikkelin ompeleen vierestä - tulee sekä kiva reuna, että ei purkaudu ja mikä tärkeintä: pääsee helpommalla, kuin nurjalta puolelta ompelemalla.

Teepussien "merkit" tein niin, että ensin leikkasin kankaasta pienet neliöt, sitten tukikankaasta samankokoisen lätkän väliin, sitten kiinni silitys niin, että se teepussin naru on myös välissä, ja taas ompelu. Tukikankaan avulla noista merkeistä tulee vähän jämäkämmät, eli

Vähän lipsahti taas selostus tajunnanvirran puolelle, mutta ehkä siitä jotain selvää saa. Eli ihan simppeleitä ovat nämä teepussit.


Oonko mie ainoa, jolle tulee joka ikinen kerta ommellessa hemmetillinen hiki? Liekö tuskanhiki, kun tuo ompelu ei oo ihan miun vahvin laji. Oon viimeaikoina viettäny useamminkin aikaa ompelukoneen ääressä, kun oon tehny muutaman pitkään suunnittelemani projektipussukan (niistä joku kooste myöhemmin) ja AINA oon hiestä märkä. Muuten saatan kotona hengailla pitkähihasessa ja pyjamahousuissa, ellei ole helle...tänä kesänä ei toki oo siitä ollu pelkoa, mutta ommellessa aina shortsit ja hihaton. Ja silti valuu hiki. Oonko mie yksin tämän omituisuuteni kanssa?


Tuo lemppari krääsäkaupastani tigeristä löytynyt pieni metallisalkku oli osimoilleen täydellisen kokonen näille t-pusseille. Kunnon diy-ihminen olisi tietenkin kirjonut ja ommellut jonkun tee-pussukan näille, mutta välillä pitää hypätä matalamman aidan kohdalta. Ja onhan tuo nyt tosi söpö salkku!


Nämä kolme on ehkä miun lemppari teepussit. Etenkin tuo ruusu. Sen kankaan ostin jo viime joulukuussa Tallinnan reissulta karnaluksista. Siitä on vasta nyt lähipäivinä syntynyt yksi projektipussukka, mutta siitä tosiaan enemmän myöhemmin.


Ja loppuun tunnustus: näitä piti olla 12.. Yksi maatuska-teepussi teki yllättävän katoamistempun, ennenkun kerkesin tuota teepussin lappusta edes kiinni laittaa.


-Tiina

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Pitsikaulakoru

 Virkattu pitsikaulakoru


Mie oon aika varma, että inspis tähän koruun tuli joltain, kelle en nyt muista credittiä antaa. Mutta jonkun aikaa pyörinyt jo mielessä pitsisen kaulakorun tekeminen ja ästähän tulisi vaikka pitskauluksetkin! Tällä kertaa jäi kuitenkin kaulakoruksi.


Pitsikaulakoru
Koukku: 2,5mm
Ohje: kaavakuva löytyi pinterestistä "crochet lace necklace"-haulla.

Pinterest on toki melko ongelmallinen tekijänoikeuksien takia, kun et voi aina tietää onko jonkun mallin kuva tarjoitettu jakoon vai ei. Tämäkin kuva oli vähintään suspekti. Mutta mie käytin silti, oon huono ihmnen, ruoskikaa!


Molemmilla puolilla on tommoset sinooperista ostetut "puristinsysteemit" (olkaa hyvä vaan näistä selkeistä termeistä) ja ketju on kierrätetty eurolla kirppikseltä ostetusta riipuksesta. Pihdeillä vaan pari lenkkiä auki ja menoksi.


 Mie pingotin tämän kahteen kertaan, mutta silti se on vähän vinkurallaan. Ja mie yritin ja yritin tehä siitä symmetristä. Mutta tarpeeksi lähelle!


Jestas mie kyllä tykkään virkatusta pitsistä. Ja tulee hassulla tavalla tosi pro olo, kun virkkaa pitsiä ja vielä kuvallisesta ohjeesta. Vaikka tuokin oli melkosen simppeli.

Enkä tiiä mihin mie tuon kärjen kerkesin jo sutata, mutta semmosta se on. 


Miun hovikuvaaja ei oo ollu maisemissa lähipäivinä, joten turvauduin taas ns. oman käden oikeuteen. Itsulien ottaminen keskellä kirkasta päivää nolottaa kyllä helposti, vaikka eihän siinä oikeesti mitään hirveen erikoista pitäs enää olla.

Antaa kameran räpsyä vaan!

-Tiina

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Lankakerä silmukkamerkit

Ensimmäinen kutistemuovikokeilu.


Ostin jo jokin aika sitten sinooperista kutistemuovia jollain -50% kupongilla, mutta sen kokeilu jäi odottamaan inspiraatiota. Tarvittava inspiraatio syntyi kun instagrammissa tuli vastaan Repeat Crafter Me:n (Sarah Zimmerman) ihanat lankakerä silmukkamerkit. Pakkohan semmoisest oli saada itsekin, etenkin kun miulla on paha taipumus hävittää pieniä asioita - kuten silmukkamerkkejä.


Repeat Crafter Me-blogissa olisi ollut linkki tulostettaviin kuviin, mutta ehä mie sitä huomannut lukea, kun vasta merkkien tekemisen jälkeen. Omia varten piirsin vapaalla kädellä paperille mallin. En ole mikään maailman paras piirtäjä, joten meni kolme yritystä, että tuli tarpeeksi mieluisa. Repeat Crafter Me-blogin tavoin käytin Sharpie-tusseja, mutta taas blogista poiketen tein sekä ääriviivat, että väritykset muovin karhealle puolelle. Ensin värit, ettei musta sotke värillisten tussien kärkiä.


Yllä oleva kuva antaa osviittaa siitä, miten paljon kutistetun härpäkkeen koko eroaa piirretystä. Tein semmosilla rei'ityspihdeillä (?vaimikäliehääon) reiät keriin, ja vähän olisi saanut olla isommat - just ja just mahtu renkulat läpi. Mutta mahtu! Sehän se on tärkein.


 Mie paistoin kerät uunissa 150°. Ekat meni pieleen, kun annoin niiden olla liian pitkään - eivät vaan millään laskeutuneet kuprulta kokonaan alas. Seuraavat sitten otin pois uunista parin minuutin päästä pikkasen kurpulla, ja iskin suoraan uunista tulleiden lankakerien päälle pieneksi hetkeksi pannunalusen. Johan suoristu! Tiinan niksipirkasta, olkaa hyvä.


Nythän voi mätsätä silmukkamerkin vaikka koukun värin mukaan. Tai ihan vaan fiiliksen. Lukolla vaan "keskeneräinen" silmukka kiinni alempaan kerrokseen, niin ei lähde karkuun, vaikka heittää pussukan pohjalle. Toki virkkauksessa on muutenkin se neulomista parempi puoli, että vaikka silmukka lähtisi karkumatkalle, niin katastrofi on usein pienempi.


Näillä söpöillä merkeillä voi myös toivottaa hyvää alkavaa Pride-viikkoa!

-Tiina